KAURILA-MUSKON KYLÄSIVUT

Kaurila-Muskon neljä vuosisataa

Nainen ja mies Immolan valkoseinäisen talon pihassa

Elämää sotien jälkeen

Sotavuodet koettelivat raskaasti myös tämän seudun asukkaita. Moni sotilas saatettiin sankarivainajana kotiseurakunnan multiin.

Helppoa ei ollut elossa selvinneilläkään perheineen. Puutetta oli vaatteista, rakennus- ja elintarvikkeista. Mutta ihmisten kekseliäisyyden ja sisukkuuden ansiosta selvittiin.

Osa karjalaisväestöstä joutui jättämään kotinsa vihollisen haltuun. Monet heistä halusivat aloittaa uuden elämän mahdollisimman lähellä entistä kotiaan, ja niinpä rajan läheisyydessä sijaitsevalle Muskon kylälle alkoi nousta ns. "asutustiloja". Siirtolaisia tuli mm. Ruskealasta, Värtsilästä, Pälkjärveltä ja Sortavalasta. Myös rintamamiehille luovutettiin maita uutta elämää varten. Muskon hovin maista luovutettiin peltoja ja metsäpalstoja firmojen metsistä.

Ennen sotia Muskon alueella oli hovin lisäksi vain muutama tila, mutta uuden asutuksen myötä kyläkuva alkoi muuttua. Omaleimaista kylälle on, että rakennukset ja pellot sijaitsevat kahta puolta kylää halkovaa tietä ja monien metsäpalstat sijaitsevat valtakunnan rajan läheisyydessä.

Monet uusista taloista sijoittuivat tienvarteen kuin peilikuvina toisilleen, kaksi ikkunaa tielle päin ja sisäänkäynti sisäpihan puolella. Vastakkaisella puolella sijaitsi sauna ja sivustalle kohosivat navetta ja ajan myötä muut ulkorakennukset.

Monet aloittivat rakennusurakan saunasta ja siitä käsin rakennettiin ja raivattiin peltoa viljelykseen. Työväestäkin oli kova puute, mutta avuksi rakennustalkoisiin saatiin tanskalaisia vapaaehtoisia. He työskentelivät joka talossa vuorotellen 3 - 4 päivää.

Matveiset

Alkujaan Korpiselältä ja Värtsilästä lähtöisin oleva Matveisen perhe saapui Muskoon keväällä vuonna 1949. Rauni-tytär kertoi perheen ensimmäisistä vaiheista uudessa kotikylässä seuraavaan tapaan:

Perheen ensimmäisenä asuntona oli lautaparakki, jonka perheen Johannes-isä vuorasi sisältä päin lämmönkestäväksi. Seuraavana rakennusurakkana oli navetta. Karjakeittiötä käytettiin myös perheen asuntona.

Uusi tuparakennus valmistui perheelle vuonna 1952. Tien toisella puolella nyk. Räsäsen paikalla asui Lötjösen perhe. Heillä oli jo asuinrakennuskin valmiina Matveisten asettuessa tien toiselle puolelle. Uudet naapurit saivat käydä kylpemässä Lötjösen saunassa.

Jo ensimmäisenä syksynä Rauni-tyttönen pääsi jatkamaan koulunkäyntiä Muskon koulun kolmannella luokalla. Se oli uusi opinahjo kaikille muillekin koulutovereille, sillä alkamassa oli koulun historian ensimmäinen lukukausi. Aiemminhan muskolaiset kuuluivat Kaurilan koulupiiriin.

Naapuriapu oli silloin arvostettua. Monet työt, kuten puinnit ja perunannostot tehtiin urakalla naapureiden kesken. Jopa lapsen syntymisetkin hoideltiin monesti naapurin emännän avun turvin.

Eipä uskoisi, kun tänä päivänä katsoo kylämaisemaa, että suurin osa taloista on alun perin rakennettu kaksien piirustusten perusteella. Moni perhe on sittemmin laajentanut taloaan mieleiseensä suuntaan omia tarpeitaan vastaavaksi. Aivan uusiakin asumuksia on kylään ilmaantunut.

Asutuksen lisääntyessä saatiin Muskoonkin oma pieni kyläkauppa. Kauppa toimi 1970-luvun vaihteeseen saakka. Kauppiaina toimivat mm. Sulo Gerlander, Elsa ja Onni Saukkonen ja viimeisenä Sylvi Aspelund.

Rajavartiolaitos

Talvisodan jälkeen rajavartiosto perusti vuonna 1940 vartioita nykyisen Moskovan rauhan rajan vartiointia varten Muskon alueelle. Vepsävaaran vartio aloitti toimintansa huhtikuussa ja vartiopäällikkönä oli vääpeli Mäntynen. Seuraavan vuoden heinäkuussa vartio lopetti toimintansa siirtyen osana 14. rajakomppaniaan ja kuukauden lopussa ryhmä yhtyi Laatokan rannalla Tohmajärven komppaniaan.

Jatkosodan päätyttyä 19.9.1944 perustettiin Muskon hovista vuokrattuihin tiloihin vartio. Se lakkautettiin vuoden 1945 talvella, jolloin Vepsävaaran vartio vastasi rajaosuudesta Muskontieltä Kiteen rajan Katihtapurolle. 15.5.1945 vartiopäälliköksi tuli kersantti Eino Konttiaho.

Vepsävaaran vartio toimi Mikko Sormusen talossa (Anttila) vuoden 1953 huhtikuulle saakka, jolloin se siirrettiin taas Muskoon, maanviljelijä Erkki Matikaiselta vuokrattuun pieneen kamariin.

Kesällä 1954 alettiin rakentaa uutta vartiorakennusta noin kahden kilometrin päähän valtakunnan rajasta, Joensuu - Sortavalatien varteen, Pusujoen sillan lähistölle.

Näkymä joenmutkaan kevättalvesta 2004

Kymmenen asevelvollista jääkäriä kaivoivat rakennuksen pohjan urakalla, työnjohtajanaan ylik. Konttiaho. Puutyöt urakoi kolme kirvesmiestä, työmaan valvojana toimi kersantti Kirjavainen. Uusi rakennus valmistui heinäkuun alussa 1955.

Vartiopäällikön tehtävissä toimivat Eino Konttiahon jälkeen mm. ylik. Seppo Gröhn, Ahti Visuri-Rautio, Olavi Lautamäki, Olavi Svanberg, Tarmo Kaiponen, Veikko Ruotanen ja vartion lakkauttamishetkellä 1.8.1980 Otto Juntunen.

Vyöhykealueelle valmistui vuonna 1965 partiomaja Tohmajoen varteen. 80-luvulla sen paikkaa muutettiin Rämeenjärvelle menevän tien ja entisen Sortavalantien risteykseen.

Monet rajavartijat tunnettiin hyvinä urheilijoina. Olavi Svanberg saavutti jopa maailmanmestaruuden hiihtosuunnistuksessa. Pienenä triviana voi myös mainita, että Imatraa kotipaikkanaan pitävä Rajan Koiramiehet ry perustettiin vuonna 1985 Tohmajärvellä eräiden koiramestaruuskilpailujen yhteydessä.

Vartion perustamisen jälkeen kyläläisten sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin tapahtui varsin nopeasti. Tosin jotkut kokivat alussa hämmennystä, kun omallakin maalla piti olla mukana vyöhykkeelläliikkumislupa mahdollista tarkastusta varten.

Rajavartijat onnistuivat kuitenkin luomaan siviiliväestöön hyvät ja luottamukselliset suhteet. He olivat tervetulleita vieraita kyläläisten perhejuhlissa ja osallistuivat tarpeen tullen myös työtalkoisiin. Vartion lakkauttaminen koettiin suurena menetyksenä kyläyhteisössä, kuten myös vartiomiesten perheissä, joista monilla oli edessä muutto uusiin oloihin. Muutama rajavartija oli ehtinyt perustaa Muskon kylälle oman kodin, joten heille vartion lakkauttaminen tiesi vain siirtoa uuteen työpaikkaan.

Muskon vartion lakkauttamisesta huolimatta ei pidä luulla, että rajan vartiointi olisi jäänyt retuperälle; Tohmajärven rajavartioalueen johtopaikka ei nykyäänkään sijaitse sen kauempana kuin Niiralassa ja autopartiot ovat yhä varsin tuttu näky kylätiellä.

Vyöhykealuetta on aikain saatossa kavennettu reilusti. Nykyään pääsee Rämeenjärvelle asti ilman viranomaisten myöntämää rajavyöhykelupaa, kun aikoinaan matka katkesi jo Pusujoen sillan taakse. Vanhan vyöhykealueen marja- ja sieniapajat, kalan ottipaikat ja metsästysmaat ovat nyt helpommin myös lomalaisten ja vieraiden ulottuvilla. Vanha vartiostorakennuskaan ei jäänyt iäksi tyhjilleen, vaan otettiin myöhemmin hyötykäyttöön Enso Gutzeitin työmiesten tukikohtana ja majapaikkana.

© Marketta Karhu (2004 - 2006)
(EDIT: Rajavartiolaitos: sisältöä muokattu ja lisätty, AMR 2006)

© Kaurilan Erä & Kaurila-Muskon Kyläyhdistys